DocPointin kaltaisten kulttuuritapahtumien ansiosta Vallilakin pääsee haukkaamaan raitista inspiraatiota. Kymmenen vuotta täyttävä dokumenttielokuvafestivaali on kerännyt arvostusta niin tiedostavien nuorten kuin virkeiden vanhustenkin piireissä, joille dokumentit merkitsevät enemmän kuin tosi-tv.
Vallila tuunasi DocPointin tämän vuoden ilmeen Caj Bremerin Mustio -valokuvakankaalla, jota tukevat 30 -luvun funkkisrakennuksen tyyliin sopivat oranssit ja keltaiset taustakankaat. Pääsin itse verhojen lisäksi katselemaan onneksi myös elävää kuvaa. Näytös Joaquin Phoenixin sekopäisestä henkilökuvasta I’m Still Here oli odotetustikin loppuunmyyty, joten katsastin brittilähiön masentavasta arjesta kertovan The Arborin. Leffan hieman vaikeasti ymmärrettävästä brittiaksentista huolimatta fiilis puri luihin ja ytimiin eikä Helsingin Sörkka enää tuntunutkaan niin pahalta paikalta asua.
Projektimyyjämme Maju kutsui UNICEF –vapaaehtoiskollegoitaan Kim Longinotton ohjaamaan Pink Saris -elokuvaan, joka kertoi intialaisesta dalitien eli “koskemattomien” kastiin kuuluvan naisen taistelusta naisten huonoa kohtelua vastaan. Dokkarista liikuttunut Maiju suosittelee lämpimästi. Myös miljöö sai kehuja: “Aitio oli oikein hauska ja opastus paikan päällä erinomainen. Tunsimme olomme oikein VIPiksi!”, hihkuu vuoden vallilalainen -palkinnonkin voittanut Maiju.
Viikonloppun menotärppinä mainittakoon Exit Through the Gift Shop, street art -piirien prioneeri Banksyn dokumenttiprojekti, jota ainakin kuosisuunnittelija ja festariexpertti Matleena uhkaili katsastavansa.
Kiitos DocPointille tästäkin vuodesta! Nyt on aika jäädä kelailemaan ajatuksia viikonlopun ja elokuvan puolelle. Toivottavasti tapahtumat dokumentoituvat ikimuistoiseksi leffaviikonlopuksi!
